Moi,
Loppuviikko meni nopeasti, töitä tehdessä. Olimme Markon luona hotellilla ja viikonloppu meni baarissa ja opiskelijabileissä - töissä siis😁Suurimmaksi osaksi teemme yövuoroa.
Sunnuntai oli vapaa ja kävimme kaupungilla, Ljubljanan keskusta on aivan kävelymatkan päästä asunnoltamme ja kävelemme sen läpi lähes päivittäin. Joen varressa on paljon kahviloita ja ravintoloita joissa on mukava istuskella hyvällä säällä, toki eilen ei ollut ehkä otollisin ilma siihen sillä täällä on myös ollut paljon kylmempää ja tuulisempaa kuin ekoilla viikoilla. Muutamat työkaverimme vitsailevatkin että toimme uudestaan talven Sloveniaan tullessamme. Hintataso on myös paljon alhaisempi täällä verrattuna Suomeen.
Olemme töissä kyselleet jonkun verran työkavereiltamme paikallisesta lainsäädännöstä ja erot Suomen lainsäädännön kanssa ovat aika pieniä, ainakin kun puhutaan tällä alalla työskentelystä. Eroja on esimerkiksi voimankäyttövälineiden kantamisessa, täällä vartijoilla ei työasuun kuulu esimerkiksi varustevyötä, sillä vain harvoissa työtehtävissä on oikeutta kantaa voimankäyttövälineitä. Teleskooppi- tai vinyylipatukkaa ei ole käytössä ollenkaan ja pippurikaasu tai ase on käytössä vain harvoissa työtehtävissä ja silloinkin se vaati erityisluvan ja koulutuksen. Käsiraudat täällä muistaakseni on käytössä yleisemmin, mutta niitä kai kannetaan vain taskuissa. Työasuun on lain mukaan oltava merkittynä selkään ja rinnukseen "VAROVANJE", sekä sukunimi rintaan ja hihaan firman logo. Poisto-oikeus täällä on myöskin vain vartioimisalueella samoin kuin Suomessa.
Muuten kuin työhön liittyviä eroja tuli ilmi esimerkiksi, että pyörällä ajaminen päihtyneenä on erittäin kiellettyä, siitä voi saada jopa 500e sakkoa.
Tänään menemme taas hotellille yövuoroon.

Kolmas viikko startattu

Moi,
Eilen, maanantaina kavimme seuraamassa tyokaverimme brassijujutsu treeneja ja meidat otettiin jalleen hyvin vastaan. Laji oli aika erityyppinen mihin olemme esimerkiksi koulussa tottuneet , mutta jotain samankaltaisia maahanvienteja oli jonkin verran.
Illalla menimme jalleen hotellille yovuoroon ja seuraavana paivana menimme toihin kirjastoon, joka sijaitsi eri paikkakunnalla.
Meita vastaanottamassa oli vanhempi mies, joka ei tosin aluksi tiennyt etta hanelle on tulossa harjoittelijoita eika han myoskaan puhunut englantia:D Se ei kuitenkaan ollut ongelma, silla mukanamme oli kolmas harjoittelija Claudia, joka on kotoisin Sloveniasta ja han toimi tulkkina.
Kirjoitamme itseasiassa tallakin hetkella blogia taalla kirjastossa, kuten varmaan kirjoituksesta huomaa. Taalla puuttuu muutama Suomessa oleellinen vokaali tietokoneista.
Aika menee todella nopeasti, tuntuu kuin olisimme vasta tulleet mutta on "jo" kolmas viikko.

Zdravo!

Yövuoro hotellilla sujui mukavasti tutustuen jälleen uuteen työntekijään, kierroksia tunnin välein ja perus toimintaohjeiden läpikäyntiä, ei siis mitään ihmeitä.
Perjantaina tiedossa oli vain se että menemme bussilla viideksi Ruski car nimiselle pysäkille (n.15min keskustasta) ja odotamme siellä, että meidät tullaan hakemaan töihin. Kaupungin sisäiset bussit kulkevat täällä hyvin ja esimerkiksi pysäkit kuulutetaan selkeästi bussissa eli kulkeminen on ollut selkeää kun vain tietää millä pysäkillä jäädä!
Työpaikkaohjaajamme Milan nappasi meidät kyytiin pysäkiltä poikansa kanssa, joka myös ilmeisesti työskentelee firmassa, ja ajoimme n.40min päähän jollekin syrjäisemmälle paikkakunnalle jälleen konserttiin keikalle.
Keikan jälkeen oletimme pääsevämme kotiin, mutta meille kerrottiinkin että työvuoro ei päätykkään tähän, vaan jatkamme siitä vielä töihin baariin (joka paljastui lopulta joiksikin opiskelijoiden kemuiksi). Homma oli täysin fine, mutta kun on herännyt aamulla seitsemältä, niin 11h yövuoro hieman otti kunnon päälle loppuajasta😅 Vuoro meni kuitenkin hyvin, tapasimme uusia ihmisiä, syötimme salmiakkia uusille naamoille ja saimme seurata ammattitaitoista työskentelyä vierestä.
Seuraavana päivänä meillä oli tarkoitus lähteä kaupunkikierrokselle italialaisten kanssa aamupäivästä, mutta jouduimme valitettavasti jättämään sen välistä. Sovimme päivällä kuitenkin tapaamisen ZNIn Vitan ja toisen Nejan kanssa myöhemmäksi.
Kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumisia sekä lisäksi he antoivat meille ohjeet kuinka käydä lataamassa ensikuuta varten lisää aikaa bussikortteihimme.
ZNIn henkilökunnasta on pakko mainita vielä erikseen, että he ovat kyllä vaikuttaneet vaihtokokemukseen todella positiivisesti! Tulee fiilis, että heitä aidosti kiinnostaa miten menee, onko kaikki hyvin ja varmistavat usein että kaikki on selkeää ja painottavat että aina saa ja pitää kysyä jos on jotain kysyttävää. Tyypit ovat todella mukavia ja heille on helppo laittaa viestiä mistä tahansa asiasta. 👍
Viikonloppu meni mukavasti, vietimme aikaa C:n ja asuntolassa tapaamiemme tyyppien kanssa. Ensiviikon aikatauluista ja vuoroista saimmekin jo tietää etukäteen😊

Ensimmäinen työpäivä ja pyykkiongelma

Moi!

Ensimmäinen viikonloppu ja muutto Ljubljanaan

Perjantain suunnitelma oli mennä pelaamaan jotain peliä, mistä emme olleet saaneet kuulla paljoakaan ennen perjantaita. Peli selvisi jonkin sortin "aarrejahdiksi" joka käytännössä meidän kohdalla tarkoitti neljä tuntia kävelemistä ympäri Mariboria, etsien erilaisia pieniä nähtävyyksiä vihjeiden avulla. Kysyimme apua ihmisiltä jos emme ymmärtäneet jotain vihjettä ja kaikki keneltä kysyimme puhuivat hyvin englantia ja auttoivat ilomielin, jäi hyvä fiilis.
Päivän päätteeksi olimme eksyneet moneen kertaan, olimme aivan poikki ja keneltäkään ole kuulemma mennyt yhtä kauaa pelissä, mutta loppujen lopuksi peli oli ihan hauska, tuli nähtyä paljon paikkoja joissa emme olisi käyneet muuten !
Lauantaina kävimme aamupäivästä viimeisellä kielikurssi tunnillamme ja hyvästelimme Lukan. Loppu päivä meillä oli vapaata, samoin sunnuntai.
Eilen, maanantaina menimme aamulla ZNIn toimistolle, työntekijät pitivät meille presentaation Lubljanasta, vaihdoimme kuulumisia, harjoittelimme vielä hieman itsestämme ja koulutuksestamme kertomista (työnantajan tapaamista varten) ja tapasimme Sonjan.
Tänään herätys hyvin aikaisin, jo neljältä, sillä kuudelta piti olla laukut pakattuina ja kämppä siivottuna Lubljanaan muuttoa varten. Ajoimme hostelliin, tai ehkä ennemminkin asuntolaan jossa majoittuu muitakin opiskelijoita kauempaa, missä tulemme majoittumaan loppuajan. Asuntola on viihtyisä ja paljon siistimpi kuin aiempi asuntomme, mutta hyvin paljon pienempi. Majoitumme käytännössä yhden hengen huoneessa missä on neljä sänkyä, keittiö, vessa ja suihkutilat ovat asuntolan yhteiskäytössä.
Vietyämme tavarat lähdimme hakemaan kuukausikortit bussia varten, jonka jälkeen menimme johonkin paikalliseen kahvilaan tapaamaan tulevaa työnantajaamme. Tapaamisesta jäi oikein hyvä fiilis, tai ainakin asioista mitä meille kerrottiin, sillä työnantajamme ja Sonja kävivät melkein koko keskustelun kahdestaan Sloveniaksi.
Loppu päivä menikin tutustuessa asuntolaan ja lähialueeseen ja huomenna on ensimmäinen työpäivämme, odotan sitä innolla

8.2.2018 Karnevaalit

8.2. On Sloveniassa virallinen vapaapäivä, käsittääkseni maan kansallislaulun säveltäjän kuoleman kunniaksi. Näin ymmärsin eilen opettajamme puheista.
Lähdimme aamupäivällä italialaisten ja muutaman ZNIn työntekijän kanssa bussilla Ptjuihin. Ptjui on yksi Slovenian vanhimmista kaupungeista ja siellä järjestetään vuosittain karnevaalit, jonne suuntasimme päivän päätteeksi.
Ennen karnevaaleja kävelimme Ptjuissa sijaitsevaan linnaan ja kansainvälisen vapaapäivän kunniaksi linnassa sijaitsevaan museoon pääsi ilmaiseksi. Kävimme museossa jonka jälkeen meillä oli muutama tunti vapaa aikaa, jolloin kävimme syömässä ja kiertelimme kaupunkia.
Päivä oli pitkä, mutta mukava ja teki hyvää olla lähes kokopäivä ulkoilmassa.

7.2. Työturvallisuutta

Dober večer!

Tänään aamumme alkoi n. tunnin mittaisella työturvallisuuskurssilla, missä kävimme läpi paloturvallisuuteen liittyviä asioita. Kurssilla ei ollut meille mitään uutta, mutta teki ihan hyvää kerrata asioita myös englanniksi. Opettajamme ja samoin kyytimme aamulla olivat jonkin verran myöhässä, koska täällä oli tullut yön aikana paljon lunta ja liikenne oli kevyen kaaoksen vallassa sillä lumeen ei olla totuttu täällä.

Aamupäivä meillä olikin vapaata ja illemmalla meillä oli tapaaminen ihanan opettajamme Lukan kanssa. Opettelimme n. kolmen tunnin ajan sloveeninkielen alkeita, kieli on vaikea, hieman venäjän tapaista mutta hieman helpompaa kuitenkin.

Illalla tapaamisemme jälkeen Neja poikkesi asunnollamme auttamassa ilmastoinnin ja pattereiden kanssa, sillä asunnossamme on ollut erittäin kylmä päivisin.

Huomenna täällä on kansainvälinen vapaapäivä ja menemme ilmeisesti italialaisten kanssa jollekkin retkelle, selvinnee lisää huomenna.

Saapuminen Mariboriin

Hei!

Saavuimme Mariboriin, tai oikeastaan aluksi Graziin jo eilen 5.2. päivällä, mutta vasta tänään illalla on aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogia. Lennot meni odotettua paremmin (ottaen huomioon millä kokoonpanolla oltiin liikenteessä) ja kentältä meidät nousi joku kuljetusfirma ja kuljetti meidät Grazista Mariboriin.

Paikanpäällä meitä ei ollut kukaan vastassa ja meidät jätettiin erittäin kamalan näköisen rakennuksen eteen ja kun avasimme vanhan puu oven, jossa ei ollut lukkoa, oli ensimmäinen ajatus että tämä on vitsi tai sitten meidät on hukattu. Mutta ei ollut, kumpaakaan. Pian parkkiin ajoi auto ja sieltä nousi kordinaattorimme (?), Neja. Hänltä saimme avaimet ja menimme tutustumaan asuntoon, mikä vaikutti aluksi aika karulta, mutta voisi olla pahempikin, kyllä täällä viikon asuu. Tällä hetkellä kanssamme ei majoitu muita opiskelijoita. Vastaanotto oli ystävällinen, kuten kaikki täällä tapaamamme ihmiset muutenkin!

Tutustuimme nopeasti kämppään ja sen sääntöihin, jonka jälkeen meillä oli hetki aikaa vaihtaa vaatteet ja sitten lähdimme kohti keskustaa. Neja vei meidät kieliopettajamme Lukan luokse joka vei meidät tutustumaan kaupunkiin ja sen historiaan, yhdessä italialaisten kanssa. Italialaiset ovat siis taidealan opiskelijoita + heidän opettajansa, aivan super mukavia ja hauskoja tyyppejä samoin kuin kieliopettajamme Lukakin. Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme syömään ja metsästämän asuntoa. Olimme aivan jäässä, super väsyneitä ja eksyksissä mutta löysimme lopulta asunnolle ja menimme melkein saman tien nukkumaan. Vaikka olo oli illalla kuin olisi jäänyt katujyrän alle, oli fiilis silti levollinen, koska kaikki oli mennyt hyvin.

Tänään lähdimme aikasin aamusta käymään toimistolla Nejan assistentin Vitan kyydillä, missä Neja piti meille pienen presentaation ja pääsimme tutustumaan paremmin organisaatioon täällä päässä. Pian seuraamme saapui italialaiset ja opiskelimme yhdessä työhakemuksen tekemistä ja muuta vastaavaa. Toimistolta lähdimme bussilla (kun siis vihdoin pääsimme bussiin, sillä italialaiset unohtivat meidät ja ehtivät lähteä sillä aikaa kun Iida oli jumissa vessassa) kohti museota, missä meillä oli n. tunnin pituinen kierros.

Museokierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, kävimme syömässä ja kiersimme kaupunkia. Iltapäivällä meillä oli tapaaminen kieliopettajamme kanssa, tutustuimme toisiimme paremmin ja hän kertoi tapoja ja stereotypioita Sloveniasta, jotka muuten osittain samankaltaisia mitä Suomessa! Lisäksi eksyimme puhumaan nähtävyyksistä Sloveniassa ja saimme Lukalta loistavia neuvoja minne kannattaa mennä. Tapaaminen oli erittäin antoisa ja en voi tarpeeksi painottaa kuinka mahtavia tyypit täällä ovat. Kaikki tapaamamme henkilöt myös toistaiseksi ovat puhuneet hyvää englantia (ja myös kuulemma  muita lähimaiden kieliä), vaikka meille ennen reissua vihjattiin että voi olla että harvat puhuvat englantia, mutta tämä koskee kuulemma vain lähinnä vanhoja ihmisiä. Tapaamisemme jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa ja tulimme asunnolle.

Nyt on aika mennä nukkumaan, huomenna on taas aikainen herätys.