Ympyrä sulkeutuu ja muutamat vinkit

Moi vaan, viimeisen kerran!
Aiemmin tänään siivoilimme vielä hostellihuonettamme ja pakkasimme viimeisiä tavaroita. Loppusiivous jäi toki aika kehnoksi, koska hostellilla ollut ainoa, (viimeisiä vetelevä) imuri on ollut kateissa jo viimeiset pari viikkoa, joten jätimme aikamoiset villakoirat läksiäislahjana..
Iltapäivällä meillä oli vielä tapaaminen ZNIn työntekijän Nejan kanssa, kävimme jätskeillä ja goodbyedrinkeillä joen rannalla😁 Tapaamisen jälkeen kävin vielä Rothin, eli turvan aikuisopiskelijan kanssa Ljubljanan tatuointimessuilla piipahtamassa ja bussimme lähti juna-asemalta puoli kuudelta kohti Mariboria, eli kaupunkia josta reissumme alkoi kymmenen viikkoa sitten.

Ja niin, niin kuin lähtiessäni osasinkin jo arvata, kymmenen viikkoa meni ihan hujauksessa.
Fiilikset ovat aika haikeat ja hämmentyneet, koska ihan ei vielä tajua, että on oikeasti lähdössä kotiin. Toki on ihanaa päästä näkemään kaikkia Suomessa, mutta kyllä tänne jää kaipaamaan.
Reissu oli aivan ihana ja naurattaa alku kommentit koko vaihtoa ajatellen " En varmaan lähde, mähän kuolen sinne".
Itselläni oli siis alun perin tosi iso kynnys lähteä yhtään mihinkään ja pidin koko ajatusta ihan äärimmäisen kaukaisena ja pelottavana ja vielä Amsterdamin lentokentällä oli fiilis että mihinhän hittoon sitä on taas ryhtynyt. Onneksi ryhdyin. Enkä muuten olisi ryhtynyt ilman meidän suorastaan ärsyttävän kannustavia opettajia tai ilman läheisten tukea. Kiitos siitä.
Iso vaikutus näin positiiviseen kokemukseen oli varmasti myös se, että en lähtenyt reissuun yksin, vaan ystävän kanssa. Toki uskon, että ihan lailla yksin lähtevät pärjäävät ja niin kuin on pärjännytkin, kunhan löytyy tarpeeksi oikeanlaista asennetta ja oma-aloitteisuutta.
Meidän reissuun kuului ihania, uusia ihmisiä (tääl on oikeesti kaikilla ollu ihan superihana asenne meitä kohtaan ja ihmiset, keihin ollaan tutustuttu, on ollut ihan huikeita persoonia), kaiken maailman säätöä, mitkä kuuluu asiaan ja mitä on ihan yhtälailla joka puolella maailmaa, maata katsomatta, itkua, naurua ja onnistumisen fiiliksiä. Varsinkin ensimmäiset viikot oli yhtä ihmettelyä ja itsensä selkään taputtelua, "taas selvittiin tästäkin" ja sen faktan uudelleen tajuaminen, että ihan tavallisia ihmisiä kaikki me lopulta ollaan, jopa vaikka olisi eri kieli (?!?!?).
Kaiken kaikkiaan pahin ja vaikein osuus koko vaihto-operaatiossa oli lähteminen. Mielestäni siis ihan onnistunut reissu.

Lopuksi vielä tärkeimmät vinkit Sloveniaan reissuun lähtijöille;

• Ole itse avoin ja oma-aloitteinen, sillä pääsee pitkälle
• Varaa käteistä aina mukaan, täällä ei joka paikassa käy kortti (Sloveniassa on muuten tosi halpaa verrattuna Suomeen)
• Älä aja kännissä pyörällä, siitä tulee isot sakot. (Ei omakohtaista kokemusta)
• Ota paketti kahvia mukaan, sitä tulee ikävä, koska täällä on pahaa kahvia.

Viimeisiä päiviä Ljubljanassa

Hei,
Alkuviikko on sujunut rauhallisesti, vähän on jo tavaroita pakkailtu sekä käyty katsomassa tuliaisia ja alettu muutenkin valmistautumaan kotiin lähtöön.
Torstaina olisi tarkoitus viettää täällä päässä pieniä läksiäisiä kavereiden kanssa ja perjantaina tapaamme top ohjaajamme ja ZNIn työtekijän Vitan.
Alun perin oli tarkoitus lähteä perjantaina Mariboriin, mutta päivä siirtyi lauantaille, sillä Mariborista tulee ilmeisesti taas joitain opiskelijoita kierrokselle Ljubljanaan ja pääsemme samalla kyydillä Mariboriin illalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että meille järjestetään kyyti sunnuntaina Ljubljanasta Graziin, mistä lentomme lähtee, mutta menemme mielummin edellisenä päivänä jo valmiiksi Mariboriin, koska sieltä on lyhyempi matka Graziin.
Tänään on viimeinen iltamme töissä, olemme loppuajan olleet keskustassa sijaitsevassa hotellissa töissä ja veimme pienen läksiäislahjan työparillemme ja hän oli hyvin otettu tästä.

Roadtrip ja laittomasti rajan yli

Hei!

Viimeinen viikonloppu Ljubljanassa oli oikein ihana ja tapahtumarikas😁 Perjantain olimme vielä töissä ja vakio työparimme oli vapaalla ja vastassamme oli joku nainen, jota emme olleet ennen tavanneet. Aluksi oli hieman epäselvyyksiä ja vaikeuksia selvittää keitä me olimme ja miksi olimme siellä, sillä nainen puhui vähän kehnoa englantia, mutta soitettuaan esimiehellemme asia selvisi.

Oli mukava jälleen tutustua uuteen kasvoon, jälleen kerran oikein mukava tyyppi!

Lauantaina lähdimme käymään iltapäivällä vielä auringon aikaan Ljubljanan linnassa ja maksoimme myös pääsylipun (opiskelijat 5,20e) sisään, jotta Rothikin pääsi näkemään päivänvalolla koko linnan ja varsinkin siellä sijaitsevan tornin, josta näkee koko kaupungin. Osuimme torniin oikein sopivaan aikaan ja pääsimme näkemään kauniin auringonlaskun sieltä.
Linnassa käynnin jälkeen kaikilla oli jo sen verran nälkä että kävimme vielä yhdessä syömässä keskustan läheisyydessä, lukkosillan vieressä olevalla kadulla missä on paljon ravintoloita ja kahviloita.
Suosittelut Fany&Mary nimiselle paikalle!

Sunnuntaina vuokrasimme heti aamusta auton (juna-asemalla sijaitseva autonvuokrausfirma, joku six niminen tmv) ja lähdimme ajamaan kohti paljon hehkutettua Blediä ja Soca jokea kohti.

Bled oli hieman pettymys, verrattuna siihen kuinka paljon sitä on meille hehkutettu. Johtunee varmaan siitä että metsä + järvi -maisema ei suomalaisille ole mitenkään spesiaali nähtävyys. Onneksi Bled sijaitsi matkan varrella juuri sopivasti, joten ei mennyt aikaa turhaan hukkaan ja tulipahan kuitenkin nähtyä!
Jatkoimme matkaa Soca jokea kohti ja matkaa menikin hieman enemmen aikaa kuin piti..
Katsoimme siis reitin perus Google Mapsin kautta, koska meillä ei ollut autossa navigaattoria, eikä siinä mitään, mutta lyhyin reitti mikä vie määränpähämme menee Itävallan kautta, emmekä tietenkään olleet tarkistaneet sitä etukäteen. Emmekä myöskään huomanneet tätä ennen kuin vahinko oli jo tapahtunut😂
Ajoimme siis suoraan moottoritietä ja jossain kohtaa vastaan tuli jotkut portit, missä kaikki autot pysäytettiin ja vaadittiin maksamaan x summa tieveroa ja lisäksi siellä seisoi ilmeisesti rajavartiolaitoksen henkilökuntaa. Maksoimme summan ja jatkoimme matkaa, kunnes jonkun ajan päästä puhelimeeni tuli tekstiviesti, jossa iloisesti toivotettiin tervetulleeksi Itävaltaan ja puhelinsoittojen paikalliset hinnat. Ihmettelimme hetken ja aloimme katsomaan ympärillä olevia kylttejä, jotka tunnistimme saksaksi ja totesimme että ei jumalauta, me tosiaan ollaan Itävallassa. Ja asiahan olisi ollut täysin fine varmasti muuten, mutta semmoinen pieni juttu, että oma passini oli jäänyt aamulla vahingossa hostellille, sen ainoan kerran kun sitä olisi tarvittu.
Soitimme suomalaiselle kaverillemme, joka oli myös käynyt joella Espanjalaisten ja yhden Saksalaisen kanssa, että menikö heidänkin reittinsä Itävallan kautta? Ei mennyt.
Ei muuta kun seuraavasta mahdollisesta liittymästä takaisin päin sormet ristissä, ettei kukaan kysy passeja, koska jos kysyy niin minä olisin jäänyt sinne ihmettelemään ja selvittelemään.
Onneksi takaisinkaan päin tullessa kukaan ei pyytänyt passeja, ainoastaan jouduimme maksamaan tieveron uudestaan, sillä kone ei leimannut edellistä kuittiamme.
Jatkoimme huojentuneen matkaamme ja reititimme Mapsin uudestaan.
Noh, koska kerrasta ei voi oppia, niin pian huomasimme että vastaan tuli kyltit joissa lukee kissan kokosilla kirjaimilla ITALY ja puhelimeen tulee jälleen tervetuloa tekstiviestit. -> Äkkiä uukkari ja takaisin.😆
Lopulta pääsimme oikealle reitille, joka pysyi oikean maan rajoissa ja pääsimme ajamaan Julian alppien Triglav vuoren kautta Triglavin kansallispuistoon Soca joelle ja näkymät olivat upeat.

Ajoimme korkeimmillaan n. 1600m korkeudessa erittäin mutkaista tietä, tiet olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta suhteellisen kapeita, eli piti olla tarkkana ajolinjoissa, sillä vastaan tuli useita autoja aika vauhdikkaasti. Ensin ajoimme pitkän matkaa ylös, jonka jälkeen tie lähti menemään alas päin hyvin idylliseen kylään minkä varrella virtasi kirkas, turkoosi joki. Siellä päin olisi ollut myös muutamaa vesiputous, mitkä olisi ollut mahtava päästä näkemään, mutta seurueemme oli sen verran väsynyttä lähes olemattomien yöunien jälkeen (kiitos yövuororytmin) että ne jäivät tällä kertaa välistä. Pysähdyimme ihailemaan jokea useaan eri kohtaan.
Kohdallemme osui ihan super lämmin päivä, asteet olivat n. parissa kymmenessä asteessa ja t-paidassa tarkeni hyvin. Alpeilla tosin oli kyllä pakkasen puolella ja tuuli oli ihan kiitettävä.
Takaisin tullessamme poikkesimme vielä muutamassa eri kaupungissa mitä matkan varrella oli ja kävimme mm. syömässä Kranjissa, missä olimme Iidan kanssa töissä alkuaikoina muutamaan otteeseen.
Yksi päivä, kolme eri maata ja kaksi eri vuodenaikaa - ihan okei saavutus mielestäni😁

Kotiin lähtö lähestyy

Ensiviikolla olisi kotiin lähdön aika. Ihanaa ja jännittävää samaan aikaan, monet jotka on olleet pidemmän aikaa reissussa, vaihdossa tms. ovatkin sanoneet, että pahempi kulttuurishokki onkin Suomeen palatessa eikä toisinpäin😁
Täällä on kevät jo suhteellisen pitkällä verrattuna Suomeen, viikonlopuksikin on luvattu miltei 20 astetta samaan aikaan kun suomessa on vielä lunta. Tekisi mieli vielä jatkaa reissua johonkin suuntaan toviksi, mutta kotimaa kutsuu ainakin näillä näkymin.
Viikonlopun olemme vapaana, samoin kun viimeviikonlopunkin. Silloin olisi ollut iso jalkapalloturnaus jossa firmamme työskenteli tapahtumaturvallisuuden merkeissä täällä Ljubljanassa, mistä unohdin mainita muutama postaus sitten.
Olimme hieman harmissamme ettemme päässeet mukaan töihin, mutta seurattuamme hetken kaupungilla pyöriviä jalkapallon kannattajia ymmärsimme ehkä paremmin miksi kolmea opiskelijaa joilla ei ole mitään lupia, ei otettu pyörimään mukaan. Sen verran oli vauhdikasta menoa jo pelkästään kaupungilla, että uskon että itse tapahtuma-alueellakin oli työtäyteinen matsi turvallisuuden parissa työskentelevillä.
Toivottavasti kuitenkin pääsisimme vielä johonkin tapahtumaan mukaan ennen kotiin lähtöä.
Viimeisen viikonlopun vietämme Mariborissa, samassa kämpässä missä olimmekin ekan viikon tänne tullessamme, sillä se on lähempänä Grazin lentokenttää, josta lentomme lähtee sunnuntaina.

Metelkova ja ikäviä uutisia

Hei, tässä muutama kuva Metelkovasta, jossa kävimme maanantaina ihan päivänvalolla kuvailemassa!

Metelkova on siis lähinnä juhlimiseen tarkoitettu alue, missä on useita eri rakennuksia missä on erilaisia alakulttuurisia baareja sekä kesäisin erilaisia katukeittiöitä. Kannabiksen haju on leijailee hyvin voimakkaasti ilmassa, mutta täällä se on ilmeisesti pienissämäärin laillista joten sitä ei kannata säikähtää. Syy miksi suosittelen käyään Metelkovassa ihan päivän valolla näkyy kyllä kuvista (bussilla 2 pääsee aikalailla suoraan sinne)

 Kävimme myös illalla syömässä vapaapäivän kunniaksi jotain Slovenialaista kansallisuokaa (ei vakuuttanut😁) sekä uudestaan tällä kertaa niin, että Iidakin pääsi, kahvilla rakennuksessa, joka oli entisen Jugoslavian korkein.
Tänään emme tehneet mitään ihmeellistä, mutta saimme kuitenkin kuulla aika ikäviä uutisia.
En muistaakseni ole blogissa maininnut, mutta hostellissamme asunut "naapurimme", eräs italialainen opiselija oli kadonnut viimeviikolla, ja asiasta on ollut katoamisilmoituksia ja lappuja paljon ympäri kaupunkia. Pidimme asiaa outona ja huolestuttavana, mutta vielä enemmän kuullessamme tänään, että Mariborista sekä Ljubljanasta on löydetty kaksi vaihto-oppilasta kuolleena joesta ja heidän ruumistaan on löydetty kätkettynä huumeita.
Toki, emme voi allekirjoittaa asiaa varmaksi, mutta tuntuisi vieraalta ajatella, että joku valehtelisi kyseisestä asiasta.
En silti usko, että itsellämme olisi suurempaa hätää vaikka ns. kohderyhmää olisimmekin.