Roadtrip ja laittomasti rajan yli

Hei!

Viimeinen viikonloppu Ljubljanassa oli oikein ihana ja tapahtumarikas😁 Perjantain olimme vielä töissä ja vakio työparimme oli vapaalla ja vastassamme oli joku nainen, jota emme olleet ennen tavanneet. Aluksi oli hieman epäselvyyksiä ja vaikeuksia selvittää keitä me olimme ja miksi olimme siellä, sillä nainen puhui vähän kehnoa englantia, mutta soitettuaan esimiehellemme asia selvisi.

Oli mukava jälleen tutustua uuteen kasvoon, jälleen kerran oikein mukava tyyppi!

Lauantaina lähdimme käymään iltapäivällä vielä auringon aikaan Ljubljanan linnassa ja maksoimme myös pääsylipun (opiskelijat 5,20e) sisään, jotta Rothikin pääsi näkemään päivänvalolla koko linnan ja varsinkin siellä sijaitsevan tornin, josta näkee koko kaupungin. Osuimme torniin oikein sopivaan aikaan ja pääsimme näkemään kauniin auringonlaskun sieltä.
Linnassa käynnin jälkeen kaikilla oli jo sen verran nälkä että kävimme vielä yhdessä syömässä keskustan läheisyydessä, lukkosillan vieressä olevalla kadulla missä on paljon ravintoloita ja kahviloita.
Suosittelut Fany&Mary nimiselle paikalle!

Sunnuntaina vuokrasimme heti aamusta auton (juna-asemalla sijaitseva autonvuokrausfirma, joku six niminen tmv) ja lähdimme ajamaan kohti paljon hehkutettua Blediä ja Soca jokea kohti.

Bled oli hieman pettymys, verrattuna siihen kuinka paljon sitä on meille hehkutettu. Johtunee varmaan siitä että metsä + järvi -maisema ei suomalaisille ole mitenkään spesiaali nähtävyys. Onneksi Bled sijaitsi matkan varrella juuri sopivasti, joten ei mennyt aikaa turhaan hukkaan ja tulipahan kuitenkin nähtyä!
Jatkoimme matkaa Soca jokea kohti ja matkaa menikin hieman enemmen aikaa kuin piti..
Katsoimme siis reitin perus Google Mapsin kautta, koska meillä ei ollut autossa navigaattoria, eikä siinä mitään, mutta lyhyin reitti mikä vie määränpähämme menee Itävallan kautta, emmekä tietenkään olleet tarkistaneet sitä etukäteen. Emmekä myöskään huomanneet tätä ennen kuin vahinko oli jo tapahtunut😂
Ajoimme siis suoraan moottoritietä ja jossain kohtaa vastaan tuli jotkut portit, missä kaikki autot pysäytettiin ja vaadittiin maksamaan x summa tieveroa ja lisäksi siellä seisoi ilmeisesti rajavartiolaitoksen henkilökuntaa. Maksoimme summan ja jatkoimme matkaa, kunnes jonkun ajan päästä puhelimeeni tuli tekstiviesti, jossa iloisesti toivotettiin tervetulleeksi Itävaltaan ja puhelinsoittojen paikalliset hinnat. Ihmettelimme hetken ja aloimme katsomaan ympärillä olevia kylttejä, jotka tunnistimme saksaksi ja totesimme että ei jumalauta, me tosiaan ollaan Itävallassa. Ja asiahan olisi ollut täysin fine varmasti muuten, mutta semmoinen pieni juttu, että oma passini oli jäänyt aamulla vahingossa hostellille, sen ainoan kerran kun sitä olisi tarvittu.
Soitimme suomalaiselle kaverillemme, joka oli myös käynyt joella Espanjalaisten ja yhden Saksalaisen kanssa, että menikö heidänkin reittinsä Itävallan kautta? Ei mennyt.
Ei muuta kun seuraavasta mahdollisesta liittymästä takaisin päin sormet ristissä, ettei kukaan kysy passeja, koska jos kysyy niin minä olisin jäänyt sinne ihmettelemään ja selvittelemään.
Onneksi takaisinkaan päin tullessa kukaan ei pyytänyt passeja, ainoastaan jouduimme maksamaan tieveron uudestaan, sillä kone ei leimannut edellistä kuittiamme.
Jatkoimme huojentuneen matkaamme ja reititimme Mapsin uudestaan.
Noh, koska kerrasta ei voi oppia, niin pian huomasimme että vastaan tuli kyltit joissa lukee kissan kokosilla kirjaimilla ITALY ja puhelimeen tulee jälleen tervetuloa tekstiviestit. -> Äkkiä uukkari ja takaisin.😆
Lopulta pääsimme oikealle reitille, joka pysyi oikean maan rajoissa ja pääsimme ajamaan Julian alppien Triglav vuoren kautta Triglavin kansallispuistoon Soca joelle ja näkymät olivat upeat.

Ajoimme korkeimmillaan n. 1600m korkeudessa erittäin mutkaista tietä, tiet olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta suhteellisen kapeita, eli piti olla tarkkana ajolinjoissa, sillä vastaan tuli useita autoja aika vauhdikkaasti. Ensin ajoimme pitkän matkaa ylös, jonka jälkeen tie lähti menemään alas päin hyvin idylliseen kylään minkä varrella virtasi kirkas, turkoosi joki. Siellä päin olisi ollut myös muutamaa vesiputous, mitkä olisi ollut mahtava päästä näkemään, mutta seurueemme oli sen verran väsynyttä lähes olemattomien yöunien jälkeen (kiitos yövuororytmin) että ne jäivät tällä kertaa välistä. Pysähdyimme ihailemaan jokea useaan eri kohtaan.
Kohdallemme osui ihan super lämmin päivä, asteet olivat n. parissa kymmenessä asteessa ja t-paidassa tarkeni hyvin. Alpeilla tosin oli kyllä pakkasen puolella ja tuuli oli ihan kiitettävä.
Takaisin tullessamme poikkesimme vielä muutamassa eri kaupungissa mitä matkan varrella oli ja kävimme mm. syömässä Kranjissa, missä olimme Iidan kanssa töissä alkuaikoina muutamaan otteeseen.
Yksi päivä, kolme eri maata ja kaksi eri vuodenaikaa - ihan okei saavutus mielestäni😁